Ilmanvaihto tarkoittaa rakennuksen sisäilman poistoa ja korvaamista toista kautta tuodulla ulkoilmalla sekä sisäilman puhdistusta. Ilmanvaihdon tehtävänä on tuoda rakennukseen puhdasta ilmaa siellä oleskelevien ihmisten tai eläinten hengitykseen ja poistaa ilmasta siihen kertyneet epäpuhtaudet.
Koneellisessa ilmanvaihdossa poistoilmakanavan yläpäähän sijoitetaan poistopuhallin, joka huolehtii riittävästä ilman virtauksesta. Poistopuhaltimen toiminta voi olla joko automaattista tai käsin säädettävää. Myös tuloilmaa voidaan puhaltaa koneellisesti rakennuksen sisätiloihin. Pelkkään poistopuhallukseen perustuvaa koneellista ilmanvaihtoa kutsutaan poistoilmanvaihdoksi, ja kun järjestelmä sisältää myös tuloilman puhalluksen, puhutaan tulo- ja poistoilmanvaihdosta. Jos tuloilmaa lisäksi kostutetaan tai jäähdytetän, on kyseessä ilmastointi
Suomessa asuntojen yleisin ilmanvaihtotapa on painovoimainen ilmanvaihto. Se oli 1960-luvulle saakka lähes yksinomainen ilmanvaihtotapa. Nykyään uusien asuinrakennusten ilmanvaihtoa ei enää yleensä järjestetä painovoimaisena, koska sen ei katsota enää riittävän kaikkiin huonetiloihin. Osittain tämä johtuu uusiin järjestelmiin usein liitetyistä lämmön talteenottojärjestelmistä, jotka edellyttävät koneellista ilmanvaihtoa.
Sisäministeriön julkaiseman rakentamismääräyskokoelman osassa D2 on määritelty tyypillisimpien tilojen vähimmäisilmamäärät pinta-alaa kohden [dm3/s/m2] tai henkilöä kohden [dm3/s/hlö].
|
|
